Tiistai 17.8.2004 (Saapumispäivä)

Huonosti nukutun yön jälkeen (matkakuumetta...) pakkasimme viimeiset matkatavarat ja lähdimme bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. 8.45 lähteneellä lennolla Finnair yllätti tarjoamalla aamiaiseksi barbecue-pihvin. Noh, mikäs siinä. Ruokaahan sekin. Perillä Prevezassa olimme jo hieman puolenpäivän jälkeen paikallista aikaa, joka sattuu olemaan sama kuin Suomessa (Eläköön EU! toim.huom.). Bussimatka Pargaan kesti oppaan mukaan kaksi tuntia, mutta huiman jet lagin aiheuttama väsymys lyhensi matkan tiedostettua osuutta ainakin tunnilla. Hotellimme, Aleca's, osoittautui varsin onnistuneeksi valinnaksi. Merinäköala Pargan kylän yli ja iso ilmastoitu hotellihuone. Ensimmäinen asia mihin huomio kiinnittyi, oli epäilyttävä ja todella kovaääninen säksätys. Asialla ei ollut kuitenkaan mikään maansiirtokone, vaan lauma kaskaita. Hotellin emäntä, Aleca itse, kävi näyttämässä nykyaikaisen hotellihuoneen hienoudet, eli miten saadaan taloon sähköä (laitetaan avaimenperä oven vieressä olevaan magneettiin) ja kertasi vielä ilmastoinnin perusteet. (Air conditioners are like computers. They stop working properly when you open Windows).

Nälkä yllätti matkaajat ja seuraavaksi suunta otettiin kohti lähintä mahdollista lounaspaikkaa. Snack bar Corner -niminen kuppila tyydytti akuutin ravinnontarpeen maittavilla club sandwicheilla. 4e/annos + 2e/kokistölkki. Pinnallinen kaupunkikierros kauppakatuja ja pikkukujia ihmetellen tulimme langenneeksi turistin perusvirheeseen ja ostimme pakollisimmat tarpeet siitä ensimmäisestä vastaantulevasta kaupasta. Vettä, munia ja mehua tarttui mukaan ja jo ylihinnoiteltujen tuotteiden lisäksi kauppias veti lähemmän tarkastelun jälkeen välistä vielä ylimääräisen euron. Eli älkää menkö missään nimessä Dallas Supermarketiin. Törkeästi ylihintaa ja epärehellinen myyjä.

Hotellille takaisin pientä kinttupolkua pitkin, joka alkaa aivan hotellin edestä ja kulkee kauniiden ja vehreiden maisemien läpi pari sataa metriä kaupungin pikkukujille. Tarkoituksena oli levätä hetki ja käydä sitten vilkaisemassa matkanjärjestäjien tervetuliaistilaisuus, mutta sanattomalla sopimuksella kumpikin osaltaan totesi, että nukkuminen oli paljon mukavampi vaihtoehto. Tunnin verran tervetuliaistilaisuuden jälkeen sitten heräilimme hotellilta, tokaisten vain, että taisi jäädä ilmainen tervetuliaisjuoma saamatta. Omakustannehintaan siis illalliselle. Isoa tietä alaspäin pari sataa metriä ja sopiva ruokapaikka löytyikin. Ravintola Adonis. Alkupalat, kreikkalainen salaatti ja tsatsiki yhdistettynä täytettyihin tomaatteihin ja päivän erikoiseen, eli lihasouvlakiin ja puoli litraa talon punaviiniä maksoi 28e. Alussa palvelu oli hyvää ja ystävällistä, ruoka oli erinomaista, mutta lopussa tarjoilijan huomiota ei meinannut saada sitten niin millään, vaikka ravintolassa ei juuri ruuhkaa ollut. Vartin odottamisen jälkeen piti sitten käydä hakemassa tarjoilija paikalle ja informoida aikeistamme maksaa. Pitäisi vaan olla pokkaa lähteä paikasta tuollaisessa tilanteessa asenteella "kyllä ne pysäyttää, jos ne rahaa haluaa, ellei, niin omahan on häviönsä."

Ruokailun jälkeen kauppaan aamupalatarvikkeita ostamaan. Hotellille "oikotietä" pitkin, eli parin kilometrin hortoilun jälkeen takaisin samaa reittiä pimeässä ja tuttua isompaa tietä pitkin hotellille. Nyt nukkumaan.

 

Vaikka hotellissanne on ilmastointi ja uutuudenviehätys on kova, niin laitetta ei kannata säätää moodille "arktinen". Parikymmentä astetta yhdistettynä jatkuvaan vetoon on yllättävän kylmä, ja monesti Suomessa nukkuu paljon lämpimämmässä huoneessa. Eli malttia ilmastoinnin kanssa, ei ole mukava herätä kipeällä kurkulla ja tukkoisella nenällä loman ensimmäiseen päivään, vaikka illalla tuntuisikin "ihanan vilvoittavalta" kun puhallin pukkaa viileää ilmaa huoneistoon.

Tulipahan käveltyä. Minttu lähti aamulla tutkimaan lähitienoota ja palasi noin tunnin päästä hotellille aamiaiselle. Hunajajugurttia ja hedelmiä. Aamupalan jälkeen lähtö läheiselle Valtos Beachille. Alussa ei tohdi vielä pitkiä aikoja loikoilla auringossa, joten ensin uimaan, sitten vähän aikaa paahtumista auringossa, puolenvaihto, paahtumista, uimaan, kuivattelua ja läheiseen rantakahvilaan lounaalle. Kiipesimme venetsialaisen linnoituksen kautta kaupunkiin ja kauppaan. Hotellille siestailemaan, lukemaan ja virkistäytymään. (Juholla kesken Sujata Masseyn Rei Shimura ja tappava Manga, Mintulla Tolkienin Keskeneräisten tarujen kirja.)

Kävellen keskustaan, jonka kujilla oli paljon ihmisiä. Paikallinen lomasesonki ja ulkomailtakin tulee vielä lisää turisteja, joten kansaa riittää. Ruokapuoli hoidettiin jo päivemmällä kivannäköiseksi ja kohtuuhintaiseksi todetussa Stefanos-tavernassa. Kauniit näköalat koko hiekkarannan yli korkealta kallionkielekkeeltä, jolla pöytä sijaitsi. Viihtyisä paikka ja hinnat kohdillaan. Alkupalat ja pääruuat viineineen 29,90e. Paikka oli selkeästi suosittu ja miltei täynnä ja henkilökuntaa oli tarpeeksi. Pieni kauppakojukierros ja keskustan rantakadulle jäätelölle. Sieltä sitten lepakoiden saattelemana kävely ylämäkeen takaisin hotellille. Tuntuu lomalta.

 

Aamulla oli pientä erimielisyyttä siitä, josko pitäisi lähteä aamulenkille ja milloin. Lopulta Minttu lähti käymään läheisessä oliivilehdossa, mutta kello oli niin paljon, ettei enää tuntunut kivalta aamulenkkeillä ja lisäksi jonkin pöheikön takana haukkui vihaiselta kuulostava koira, joten tuli käännyttyä senkin takia takaisin aika vikkelään. Aamiaisen ja lukutauon jälkeen pakattiin rantakamat reppuun ja lähdettiin kävelemään kohti Lichnos Beachia. Paikan sijainnista ei ollut sataprosenttista varmuutta, mutta kartan mukaan piti kävellä parisen kilsaa tietä pitkin Prevezan suuntaan. Kävelimmekin jonkin aikaa tietä eteenpäin, niin, että tulimme ihan kylän etelälaidalle, jolloin päätimme hieman oikaista. Tämä oli virhe. Pargan "reunalta" olisimme voineet jatkaa tietä pitkin ja tulla jossain vaiheessa Lichnos-rannalle, mutta ei. Näimme hiekkatien, joka näytti menevän suorempaa reittiä rannalle kuin autotie. Ihanan mutkitteleva tie rupesi hiljalleen hieman kapenemaan, päällyste heikkenemään ja asutus harvenemaan. Ylempänä rinteessä kulki selkeästi suurempi autotie (se, jolla meidän vaan olisi pitänyt pysyä), mutta varsinaista reittiä sinne ei ollut. Välissä sankkaa kasvillisuutta ja jalassa sandaalit ja shortsit. Viimeisimpään risteykseen oli jo niin pitkä matka, ettei todellakaan olisi tehnyt mieli lähteä taapertamaan takaisin päin. Koetimme lupaavan näköistä polkua, mutta muutaman kymmenen metrin jälkeen polku oli jo kadonnut ja edessä oli vain piikkisiä puskia. Toinen reitti siis. Takaisin polkua pitkin pikkutielle, parikymmentä metriä sivistystä kohti ja taas oli sopivan näköinen entinen oliivipuuaukea ja kaukainen autotiekin häämötti jo näköetäisyydellä. Pienehkön heinikössä hyppelyn, käärmeiden säikyttelyn, äkäisten pörriäisten ja parin verisen naarmun jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin autotielle, jota sitten tämän patikointilenkin jälkeen oli jäljellä vielä ainakin se "parisen kilsaa". Parin tunnin jalkamarssin jälkeen kuitenkin meri kiilteli edessä turkoosina, ja enää tarvi laskeutua 150m alaspäin meren pinnan tasolle. Vesi oli ihanan raikastavaa ja viileää, aah.

Makoilimme auringossa kuin laiskiaiset, ajantaju täällä katoaa, joten ei tietoa kuinka kauan. Lounas joskus 15.30-kieppeillä Gialos-ravintolassa siellä rannalla. Tsatsiki, tonnikala- ja kreikkalainen salaatti sekä 1,5 l vettä 12,70e. Alkoi jo tehdä mieli takaisin Pargaan ja saimmekin tietää, että taksiveneitä lähtee tunnin välein. Neljältä kapusimme veneeseen, joka kuljetti meidät läpi tyrskyjen kreikkalaisen musiikin säestämänä puolessa tunnissa Pargaan. Veneen kuljettaja, vanha ja lähestulkoon hampaaton pappa (joka muistutti Kippari-Kallea) oli aivan loistava...tuntui nauttivan kovasti työstään ja turistien kastelusta. Venetaksi maksoi 2,50e/henk. ja sen kyllä maksoi oikein auliisti, kun tiesi, että vaihtoehtona olisi ollut kävely takaisin Pargaan. Tulimme hotelllille virkistäytymään ja siestailemaan. Illalla lähdimme vielä syömään läheiseen "Yia mas"-ravintolaan, joka ei ollut lainkaan hassumpi paikka. Tsatsiki, kreikkalainen salaatti, viinilehtikääryleet, alkupalapiirakat, hunajakana, katkarapupasta ja 0,5 l punkkua 28,60e. Harmitti vain, että tuli tilattua liikaa ja hieman vääränlaista ruokaa, eli illallinen sinänsä ei ollut mikään huippu. Katkarapupastan ravut olivat sitkeitä ja pasta jauhoista...Juhon hunajakanasta juttua "mietintää"-kohdassa. Lisäksi joku oli parkkeerannut pick-upinsa sopivasti toisen auton tielle läheisessä mutkassa, joten pois yrittävän auton omistaja käytti äänitorvea kiitettävän tiuhaan ja pitkään. Ruokailun jälkeen lähdimme vielä käymään jugurttiostoksilla lähikaupassa ja takastulomatkalla huomasimme, että pick-up ja se kiipelissä ollut auto olivat hävinneet. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten tilanne laukesi =) Hotellilla sitten aika suoraan nukkumaan, vaikka oli ollut tarkoitus istua myöhään, juoda viiniä ja napostella jotain pientä...mutta eihän sitä mitään jaksa jos on pakki täynnä. Huomenna kevytruokapäivä.

 

 

Aamulla herätys ennen herätyskelloa ja aamiaisen jälkeen eväskaupan kautta satamaan. Kymmeneltä lähti Ionian Star-paatti, matkustajinaan liuta suomalaisia ja muita turisteja, kohti Paxoksen ja Antipaxoksen saarta. Merenkäynnin takia päivän ohjelmaa muutettiin hieman (ei niin, että sitä olisi huomannut, ellei opas olisi kertonut), eli seilattiin ensin Paxoksen länsipuolelle katselemaan pari luolaa, joista toisessa pääsi uimaan. Emme kuitenkaan itse menneet pulikoimaan (nyhveröt!...no ei vaineskaan, iho oli ihan arka eilisen auringonoton jäljiltä, joten tyydyttiin katselemaan muiden uiskentelua). Luolilta käännyimme sitten takaisin kohti Antipaxoksen pohjoisosaa, jossa oli kaunis, uimiselle sopiva poukama. Vesi oli todella kirkasta ja kalliomuodostelmat upeita. Oppaan mukaan siellä vedessä on myös meduusoja ja rannassa merisiilejä, mutta kukaan laivaseurueesta ei tainnut sellaisten uhriksi joutua.

Antipaxoksen uimatauon jälkeen lähdimme jälleen Paxokselle, jossa laskimme ankkurin Gaioksen kylässä. Siellä oli pari tuntia aikaa tutustua paikkaan ja syödä jotain. Kävimme Genesis-nimisessä ravintolassa, joka oli sikahintainen (kuten Gaioksen muutkin ravintolat) eikä edes kovin viihtyisä. 2 x kreikkalainen salaatti, paxoslaiset donitsit yhdelle, 1,5 l vettä ja pakolliset kateleivät 17,50e!!! Kateleivät (kolme kuivaa viipaletta) olivat euron per henkilö, kun Pargan ravintoloissa laskutetaan per leipäkori, huhhuh. Yleensä kyllä tulee jätettyä tippiä, mutta ei tuonne, varsinkin kun kiskurihintojen lisäksi palvelu oli hidasta ja tökkivää...

Laiva lähti Gaioksesta klo 16 takaisin kohti Pargaa ja perillä oltiin joskus 17.30 jälkeen. Käytiin vielä pizzalla Zorbas-tavernassa rannassa, 2 pizzaa ja kokikset 15,40e. Hotellilla ilta menikin sitten hengaillessa, punaviiniä (Makedonian tsantali, jotenkin nostalginen viini, kun sitä tuli Lefkaksella juotua), leipää ja tsatsikia nautiskellen. Nukkumaan jo ennen yhtätoista...sehän selittyy sillä, että päiväsiesta jäi pitämättä ;)

 

Ravintolasta jatkoimme vielä pätkän matkaa joen luokse, jonne monet muutkin lomailijat olivat tiensä löytäneet. Parkkeerasimme menopelimme ja lähdimme katselemaan tätä kuuluisaa jokea. Vesi oli todella kirkasta ja mielettömän kylmää...varmaankin jotain 10 asteen kieppeillä. Virkistäydyimme hetkisen, uimisesta ei tosin tällä kertaa vielä tullut mitään, mutta täytyy tulla uudemman kerran. Päivä alkoi jo valua kohti iltaa, joten päätimme kääntää keulan kohti Pargaa, jotta ehtisimme perille ennen auringonlaskua. Onnistuimme ajamaan ohi eräästä Pargaan pääsyn kannalta oleellisesta risteyksestä (Kreikassa kun teiden viitoitus on hieman niin ja näin), joten ajoimme viitisen kilometriä väärää tietä, kunnes huomasimme erehtynemme ja käännyimme takaisin. Oikea tie löytyi onneksi varsin helposti, joten ei mennyt kovinkaan kauan, kun olimme takaisin Pargassa. Siestailtuamme hetken hotellilla lähdimme vielä hetkeksi keskustaan sunnuntai-illan elämää katselemaan. Ihmisiä täällä kyllä riittää näin elokuussa, samoin kuumuutta. Tänä iltana kävi tosin raikas tuuli mereltä, joten keskustassa oli ihan leppoisa ilma kävellä.

 

Aamupalan jälkeen tien päälle n. klo 10:30. Suuntana: "jokin kiva ranta vähän kauempana pohjoisessa" Ajomatka alkoi mukavasti, mutta bensamittari heittelehti tyhjän ja neljäsosatankin välillä, joten tankkaamassa pitäisi käydä. Ensimmäinen vastaantuleva bensa-asema: kiinni. Toinen vastaantuleva bensa-asema: Lyijytön loppu. Kolmas vastaantuleva bensa-asema: löpöä löytyi ja tähän asti halvin hinta, 0,82e / litra. Toisen aseman jälkeen alkoi kyllä hieman kylmä hiki jo virrata, koska polttoaineen loppuminen 10km päässä lähimmästä talosta ei hirveästi ajatuksena houkuttanut. Loppujen lopuksi kun bensaakin oli, päädyimme Igoumenitsan kaupunkiin 49km Pargasta. Siellä vähän kävelyä paikallisella kävelykadulla ja kevyt lounas. Kreikkalainen salaatti oli pieni, lillui suolassa ja oli reilusti hinnoiteltu, 5,90e. Kokikset ja toastit 1,5e kukin. Parissa kaupassa kävimme hieman vertailemassa hintoja, ja selkeästi huokeampaa oli Igoumenitsassa. (Esim. Makedonian Tsantali -punaviini 3,75e, Pargassa halvimmillaan 4,5e, korkeimmillaan 5,5e. Purkki rasvatonta jogurttia 0,79e, Pargassa halvimmillaan 0,85.)

Rantakatua pitkin takaisin parkissa olevalle skootterillemme ja nokka kohti Sivota beachia. Sivotan keskusta oli ihan mukavan näköinen paikka, mutta ranta loisti poissaolollaan. Niinpä pidimme jaloittelutauon, jonka aikana Minttu ajoi ensimmäistä kertaa elämässään skootterilla. Suuri liikenneympyrä vaikutti sopivalta paikalta. Etuajo-oikeus ja leveä yhdensuuntainen katu. :) Ei kaatunut.

Matka jatkui Perdikaa kohti yhä sopivaa rantaa etsien. Sivusta näimme sitten loppujen lopuksi kuuluisan Sivotan rannan. Pieni, ahdas ja kansoitettu turistiranta, joten jatkoimme eteenpäin. Perdikan kohdalla oli Karavostasi-ranta, joka näytti tarkoitukseen sopivalta (aaltoja, iso ranta, ei liikaa ihmisiä). Mopo parkkiin ja aurinkoa ottamaan. Aallot olivat tähänastisista suurimmat, koska Pargaan ei ole kovin suuria aaltoja tullut. Hieman uintia, löhöilyä ja yleistä lomailua myöhemmin lähdimme suorinta mutkatietä Pargaan.

Illalla syömään Romantica -ravintolaan, joka kliseisestä nimestään huolimatta osoittautui parhaaksi ruokapaikaksi tähän mennessä. Etenkin paikan palvelu oli huomiotaherättävän hyvää, huomioon ottavaa, muttei kuitenkaan tunkeilevaa. Paikka oli myös ensimmäinen, jossa tuotiin uudet aterimet likaisten tilalle ruokalajin vaihtuessa. Alkuun otimmekin valikoiman lämpimiä alkupaloja, tsatsikia ja kreikkalaista salaattia. Pääruuaksi kanaa ja tomaattipastaa. Alkupalat olivat herkullisia, pääruuat joko liian mauttomia (kana) tai liian suolaisia (pasta). Nämä kaikki huuhtelimme talon punaviinillä, joka oli myös parasta tähän mennessä nautituista. Koko komeuden kruunasi sitten herkullinen hedelmälautanen. Hintaakin tosin kertyi 38,40e, mutta illallinen olikin tähänastisista hienoin. :) Laskua maksettaessa lohdutti tieto siitä, että Suomessa vastaavasta olisi kyllä varmaankin saanut maksaa melkeinpä tuplahinnan. Kävellen takaisin hotellille ja televisiosta katselemaan harmiksemme dubbaamatonta versiota Don Juan de Marcosta.

Igoumenitsa mereltä, Karavostasi beach sekä Korfun saari horisontissa.

Aamulla herätys matkalaukkujaan kolisteleviin lomaltalähtijöihin ja alhaalla möyryävään bussiin. Noh, onneksi ollaan kaksi viikkoa. Aamupala (yllätys yllätys) ja lähtö matkaan. Suuntana oli vielä kertaalleen Acheron-joki, jonka makea ja puhdas vesi on huomattavasti mukavamman tuntuista kuin suolainen merivesi. Pieni kiertotie on aina kaksipyöräisellä paikallaan, joten kävimme tarkastamassa Ammoudian kylän, jossa Acheron-joki laskee Joonianmereen. Pieni kyläpahanen, pieni ranta ja muutamia karavaanareita.

Jälleen oli tankkaamisen paikka, ensimmäinen vastaantuleva bensa-asema: Lyijytön loppu. (Nekromandeionin lähellä oleva Shell). Seuraavalla asemalla, hieman ennen Kanallakia, onni oli myötä ja saimme tankin täyteen. Halpaa lystiä tämä ajelu kyllä on. Kolmena päivänä mennyt yhteensä n. 7e bensoihin. Kanallakin kautta "Sprigs of Acheron" -kylttejä seuraillen jo tuttua reittiä tarunhohtoiselle (ja kylmälle!) joelle. Tarkoituksena oli tänään tarpoa mahdollisimman pitkälle joen yläjuoksulle ja etsiä sieltä sopivan rauhallinen paikka auringonottoon ja löhöilyyn. Matka kuitenkin tyssäsi siihen, että joen syvyys paikoin ylitti kahluurajan reilusti. Eli mukana kulkenut reppu, digikamera, kännykkä hätätilanteita varten jne. ei halunnut tulla mukaan uintiretkelle voimakkaan virran syvimpien kohtien yli. Jätimme ne jemma-nimiseen paikkaan, joka löytyi kallion syvänteestä suojaisasta paikasta, jonne ei nähnyt joen alajuoksulta. Pitkäksi aikaa niitä ei siihenkään uskaltanut yksikseen jättää, joten lyhyt uintireissu ja pätkä kahlailua sai riittää. Kaksi ja puoli tuntia ehdimme kyntää jokea ennen kuin Mintulle tuli kylmä ja päätimme lähteä takaisinpäin. Morfin kautta matka lyheni miltei puoleen ja tiestö oli paljon miellyttävämpää vähempine autoineen ja useampine mutkineen. Takaisin Pargassa puoli seitsemän maissa, hieman salaattia ja Pita Gyros -"wrappeja" (Pita-leipään kääritty tsatsikia, paikallista kebab-lihaa, tomaattia, ranskalaisia(!) ja salaattia. 1,5e / kpl. Herkullista pikaruokaa, ja huomattavasti paremaa ja halvempaa kuin mitkään hampurilaiset) hotellille ja ruokailu parvekkeella kynttilänvalossa. Halpaa ja hyvää, sitähän suomalaiset yleensä haluavat. :) Punkkua, rupattelua (mm. aikamatkailun ongelmista...) ja matkapäiväkirjan kirjoittelua loppuilta.

 

Aamu venähti myöhäiseksi väsymyksen takia, joten lähdimme joskus puolen päivän tietämillä köröttelemään kohti Ali Pashan linnoitusta. Siellä ihmettelimme ja valokuvasimme jonkin aikaa, jonka jälkeen jatkoimme Sarakinikon rannalle. Ranta oli mukavan oloinen ja pari aurinkotuolia sekä varjon sai kuudella eurolla, joten sinne jäimme. Ennen auringonpalvontaa söimme lounaan rannan tavernassa, joka ei ollut kovin ihmeellinen paikka. Siellä olisi ollut myös Alex´s Snack Bar, jonka tosin huomasimme vasta, kun vatsat olivat jo täynnä. Tiedä sitten, olisiko ollut parempi/halvempi. Päivä kului aurinkoa ottaessa, uidessa ja torkahdellessa kuin huomaamatta ja kello tuli jo puoli kuusi kun lähdimme takaisin Pargaan. Täällä kävimme kaupassa ja hakemassa syötävää hotellille, jossa loppuilta meni tehden ei mitään. Huomenna pitää palauttaa skootteri, snif.

 

Aamiaisen jälkeen lähdimme apteekin kautta (piti saada voidetta kuivalle kasvojen iholle) tankkaamaan ja palauttamaan skootteria. Bensoihin meni neljän vuokokauden aikana yhteensä 9,5e ja kilometrejä tuli n. 340, ei siis kovin kallista. Matkustelu skootterilla maksoi siis päivässä n. 9e/per nenä ja sillä hinnalla menimme sitten juuri sinne, minne mieli teki. Paljon jäi toki näkemättä lyhyen vuokrausajan takia, mutta kuitenkin ne mielenkiintoisimmat, Haadeksen temppeli ja Acheron-joki, tuli käytyä. Jos kovasti kävisi näillä eri matkanjärjestäjien retkillä, tulisi se melko kalliiksi. Omatoiminen matkailu tässäkin mittakaavassa on kyllä huomattavasti kannattavampaa, ellei lompakossa pullota liikaa ylimääräistä rahaa. Ainoa haittapuoli on se, ettei ole opasta kertomassa nähtävyyksistä, mutta toisaalta on myös helppoa ottaa asioista itse selvää vaikka ennen matkaa tai sen jälkeen netistä.

Palautettuamme skootterin kävelimme takaisin Pargan keskustaan, jossa Coast-kuppilassa banaanipirtelö löysi tiensä Juhon elimistöön. Sieltä jatkoimme Valtos-rannalle, jossa kävimme katsomassa miltä uima-altailla varustetut Vekios Club ja Tango Club näyttivät. Paikkoina molemmat olivat melko tyyriitä, eivätkä uima-altaat juuri vaikutusta tehneet (kun ei ollut aurinkotuoleja, vaan olisi tavallisilla tuoleilla pitänyt kykkiä). No, Yacht Clubille sandwicheille, jonka jälkeen olikin aika siirtyä rannalle, mukavan tädin rantatuolialueelle. Siellä päivä meni mukavasti tänään erityisen kuumasta auringosta nauttien ja vedessa välillä vilvoitellen.

Kuudelta palasimme kaupan kautta hotellille, jossa muutama tunti vierähti rupatellessa ja nestetasapainoa palauttaessa. Yhdeksän tietämillä lähdimme kohti Yanniksen tavernaa, joka sijaitsee Pargan leirintäalueen vieressä. Huomasimme sen viime viikolla etsiessämme tietä Lichnos-rannalle ja se vaikutti mielenkiintoiselta monipuolisen ruokalistansa ja halvan hintatasonsa takia. Sinne saapuessamme oli paikka lähes täynnä, mutta onneksi muutama vapaa pöytä vielä löytyi. Paikka oli kyllä oikeasti halpa, sillä tsatsiki, kreikkalainen salaatti, lämmin alkupalalautanen kahdelle, kalalautanen, lihalautanen, litra talon punaviiniä ja vesimelonia jälkiruoaksi maksoivat 32,10e. Lisäksi tunnelma oli rento ja välitön, henkilökunta mukavaa ja huomioivaa ja ruoka hyvää, joten siellä sai kyllä todella rahoilleen vastinetta. Laskunmaksun yhteydessä tarjotut ouzotkin lämmittivät mukavasti mieltä (ja vatsaa).

Ravintolasta siirryimme puolen yön jälkeen keskustaan katselemaan rantakadun elämää. Aika paljon nuorta väkeä oli liikkeellä, täyttivät keskustan baarit. Ravintolat olivat sulkemassa siihen aikaan, mutta monet kaupat olivat vielä auki. Kävimme pirtelöillä samassa baarissa kuin aiemmin päivällä, josta kävely takaisin hotellille nukkumaan.

 

Aamupäivällä Juho nukkui kovin pitkään ja kärsi kai lievästä krapulasta. Minttu kirjoitteli kortteja parvekkeella ja nautiskeli aamuauringosta. Puolilta päivin lähdimme keskustaan kävelemään. Postista ostettiin postimerkit ja laitettiin kortit laatikkoon. Taitavat olla perillä vasta oman kotiutumisen jälkeen. Kiertelimme kylää pitkin poikin, ostimme tuliaisia ja istuimme kuppiloissa. Kävimme tutustumassa paremmin linnoitukseen ja kuviakin tuli räpsittyä. Torini-kuppilasta löytyi vege-pitoja, joten siellä kävimme haukkaamassa välipalaa. Nyt Minttukin tajusi, minkä takia Juho on hehkuttanut pitojen herkullisuutta :) Iltapäivästä takaisin hotellille pyykinpesuun. Relaksoitumisen jälkeen vielä keskustaan pyörimään, Juho osti hienon lasimaalauksen.

 

Puolen päivän jälkeen lähdimme Valtos-rannalle makoilemaan. Aurinko paistoi jälleen taivaan täydeltä ja rannalla kerrankin puhalteleva tuuli vilvoitti mukavasti. Lähdimme rannalta 17.30-maissa, kävimme pita gyroksilla ja vohvelilla. Herkkuvohveli löytyi Smart-kuppilasta rantakadulta, hintaa oli 6,30, mutta se oli kyllä toosi iso, päällä vaniljajäätelöä ja karamellivaahterasiirappia, sluprs! Hotellilla siestailimme illan, punaviiniä parvekkeella lipittäen, ihmissuhteista jutellen.

Joskus ennen klo 01 lähdimme keskustaan, tarkoituksena oli käydä katsomassa minkälaista menoa Pargasta puolen yön jälkeen löytyy. Factory, jonne oli ilmainen sisäänpääsy, oli ihan tyhjänä sinne saapuessamme. DJ soitti levyjään ja baarimikko notkui tiskin takana. Kannatuksen vuoksi päätimme kuitenkin tilata drinksut, paikka vaikutti kuitenkin ihan symppikseltä eikä musiikkikaan raastanut korvia. Ne siellä sitten "nautimme" (Juhon ruuvimeisseli oli 3/4 vodkaa ja loput appelsiinimehua väriä antamaan), jonka jälkeen kävimme katsomassa oliko Sail in-baari niin viihtyisä, kuin miltä se päiväsaikaan vaikutti. Ihmisiä siellä oli paljon, tilasimme juomat ja siirryimme yläkertaan omalle pikku parvekkeelle niiden kanssa. Baarista päivisin kuuluva jazzahtava musiikki oli vaihtunut popahtavammaksi, mutta kyllä siellä silti kelpasi istua Pargan yötä ihastelemassa. Joskus kolmen kieppeillä lähdimme pita gyrokset kädessä kävelemään hotellille yöpuulle.

 

Aamulla herätys vasta yhdentoista kieppeillä, eilinen ilta kun oli mennyt hieman pidemmäksi. Olo oli kuitenkin molemmilla varsin hyvä, ja päätimme aika pian lähteä rannalle lepäilemään ja ottamaan aurinkoa. Valtos beach jälleen, nyt tosin käveltiin hieman eri reittiä sinne, joka oli ihan mukavaa vaihtelua, olkoonkin, että vaihtoehtoinen reitti on hieman pidempi. Perillä taas aurinkotuolit ja -varjot, uintia, löhöilyä ja kun alkoi hiukoa, "krapulapäivä" -tekosyyllä hyväksyttävät club sandwichit löysivät tiensä aurinkotuoleille ja helteessä ne menivätkin nopeasti alas kolajuoman saattelemana. Tavallinen ja vegeannos limutölkkeineen maksaa 10e rannalle mukaan otettuna, ei mitään kaikkein edullisinta, mutta hintansa väärtiä kuitenkin. Pienen torkahtelun jälkeen iltapäivän kääntyessä pikku hiljaa kohti iltaa nokka kohti kaupunkia, ja kevyt illallinen ennen hotellillepaluuta. Pita Gyrokset ovat mitä mainiointa pikaruokaa. 1,5e kappaleelta, kokoa reilummin kuin Big Macilla ja makua huomattavasti enemmän. Viisaimmat lukijat varmaankin pystynevät päättelemään, että matkabudjetin hienovarainen säätö edullisempien ruokailupaikkojen valinnan suhteen kertoo jotain suunnitellun rahankäytön eroavaisuudesta toteutuneeseen käyttöön. Kortit lähetetty, matkamuistot ja tuliaiset ostettu ja rahaa riittä vielä vaikka ravintolassa syömiseen, mutta kun pitat ovat vain yksinkertaisesti keskimäärin parempia kuin ravintoloiden ruoka-annokset. :) Alkupalat ovat kuitenkin olleet lähes poikkeuksetta herkullisia, mutta pääruuat valitettavan usein liian suolaisia, liian hunajaisia tai muuten vaan jotenkin epäsopivia näiden matkailijoiden gastronomiseen repertuaariin.

Televisiosta tulee Ateenan olympialaisten 2004 päätösseremonia. Mahtaa olla paikan päällä mahtava tunnelma, ainakin kauniin näköistä on areenalla ja yleisö tuntuu viihtyvän.

 

Viimeinen varsinainen lomapäivä täällä Pargassa. Minttu säntäsi aamupäivällä suorinta tietä rannalle nauttimaan auringon viimeisistä säteistä ja Juho maskuliiniseen tapaansa ostamaan tuliaiset ja postittamaan omat postikorttinsa. Mintun päivä sujui mukavasti rannalla makoillen, paitsi että oli hieman liian kuuma, sillä säästösyistä tuli makoiltua pelkällä pyyhkeellä varjolla varustetun aurinkotuolin sijaan. Palattuaan hotelllille Juho lueskeli Men´s healthia mutustellen viinirypäleitä Mintun kotiutumiseen asti.

Lähdimme syömään jo joskus 19 kieppeillä, tällä kertaa rantakadun linnoituksen puoleisessa päässä sijaitsevaan Ostriaan. Paikka oli viihtyisä ja tunnelmallinen ja ruoka älyttömän hyvää. Tsatsiki, kreikkalainen salaatti, minijuustopasteijat, uunissa paistettu feta, greek pasta ja lamb kleftiko sekä ruokajuomina vesi ja 0,5 l talon punaviiniä tekivät yhteensä 35,30e. Sieltä sitten vielä Smart-jätskibaarin (NAM!) kautta hotellille pakkailemaan.

 

Aamulla herätys aikaisin ja pakkaamaan. Yhteisellä päätöksellä päätimme, että koska illalla väsytti niin paljon, voisi pakkaamisen aivan yhtä hyvin siirtää seuraavaan aamuun. Näin vielä yksi rauhallinen ilta Pargassa. Kymmenen maissa saapui sitten matkanjärjestäjän lomabussi hotellin eteen ja ylipirteä opas taas iloisesti toivotti kaikki tervetulleeksi bussiin. Tämän jälkeen vielä keskustan hotelleista hakemaan porukat pois, joka kyllä vakuutti matkustajat bussikuskin ammattitaidosta. Niin pienillä kaduilla saa olla tarkkana, ettei osu muihin tielläliikkujiin tai -seisojiin. Bussi oli lentokentällä ajallaan, lentokone ei. Lento pääsi lähtemään vajaan tunnin myöhässä ja perillä tuli ilmoitus, että koneen matkatavaraluukku on mennyt rikki, ja että ensimmäiset laukut tulevat viidentoista minuutin kuluttua. Mukava niille, mutta meille muille laukkujen tulo kesti vielä hieman kauemmin. Kentältä pääsimme kuitenkin lähtemään vain puolitoista tuntia aikataulusta jäljessä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

Reissun pahimmat kolhut sai tämä lautanen.