Eka päivä, klo 12.15 laskeuduimme Prevezan kentälle. Sieltä tunnin bussimatka Lefkadan ja Lygian kautta Nidriin. Tällä hetkellä istuskelemme hotellin (Sotiria Studios) parvekkeella ja ”nautimme” kreikkalaista punaviiniä. On hieman tutustuttu paikkaan, käyty uimassa hotelli Georgen uima-altaalla ja pyörähtämässä tervetuliaistilaisuudessa. Meze-alkupalat olivat nannaa. Nätti paikka tämä on, lämmintä ja aurinkoista. Merivesi on kovin kirkasta, hotellihuoneen parvekkeelta näkee runsaasti tulikärpäsiä leikkimässä iltahämärässä.

 

Aamu alkoi iloisesti suomalaisen seuramatkan tyyliin vesijumpassa Georgen uima-altaalla. Meidän lisäksi paikalla oli Irma ja tietenkin aurinkomatkojen opas vetämässä jumppaa. Polskimisen jälkeen kauppaan ja leipomoon aamupalaostoksille. Söimme aamupalan, jolla olisi ruokkinut kokonaisen puhvelikaravaanin. Aamupalan jälkeen alkoi hieman pitkäksi venähtänyt siesta, sillä heräsimme vasta viideltä. Alkoi kuumeinen valmistautuminen tulevaan kreikkalaiseen iltaan. Perinteinen suomalainen seuramatka alkoi siitä, kun kokoonnuimme Onassiksen patsaalle. Nikolaos –laiva kuljetti joukon skandinaaveja, brittejä, venäläisiä ja joitain muita läheiselle Meganissin saarelle. Perillä kiipesimme tietä pitkin Spartochorin kylään ja pian saavuimmekin määränpäähämme, idylliseen Lakiksen tavernaan. Pöydillä oli viinit ja vedet valmiina, oli varmaankin ajateltu janoisia suomalaisturisteja. Ruokailu alkoi perinteisillä Meze-alkupaloilla, joita seurasi Maman laittama kana. Kana oli mureaa ja maukasta. Kasvissyöjille löytyi täytettyä tomaattia ja paprikaa. Muutenkaan kasvisvaihtoehdon löytäminen ei toistaiseksi ole tuottanut ongelmia.

Ruokailun jälkeen vieraille esitettiin kreikkalaisia tansseja. Mama (73-v) hämmästytti kaikki tanssimalla pöytä päänsä päällä. Muutkin saivat kokeilla ja eiköhän Minttukin komennettu estradille. Pöytä pään päälle ja tasapainoilemaan. Oli vaikeaa, kuulemma. Peräti kaksi sekuntia ilman käsiä. Kello läheni nopeasti yhtätoista ja niinpä lähdimme kävelemään takaisin laivalle yön hämärässä. Ruokaa ja juomaa sai syödä ja juoda kuin ruotsinlaivan buffetissa konsanaan. Nidriin päästyämme poikkesimme matkan varrella olleeseen The Old Saloon –pubiin. Piña Coladat ja valkovenäläiset maistuivat suunnilleen sille, miltä pitääkin. Tosin paikallinen tapa mitata viinaa käsivaralla tuntui drinkkien vahvuudessa. Paukkujen jälkeen etsiydyimme hotellille ja simahdimme nopeasti. Yöllä oli ukkosta.

 

Heräsimme veden ropinaan, eiliset viinit tuntuivat hieman takaraivossa, mutta olo koheni nopeasti. Leipomosta haettiin taas pötyä pöytään sateesta huolimatta. Puolenpäivän aikaan sade lakkasi ja lähdimme katsomaan Rahin kuuluisia(?) vesiputouksia neljän kilometrin päähän kaupungista. Matka sinne kulki idyllisten maalaismaisemien halki: Paljon kukkia, sitruspuita ja muutenkin rehevää kasvillisuutta. Todella kaunista. Leikittyämme aikamme vuorikiipeilijöitä saavuimme itse putoukselle. Kiipeily oli kyllä ollut vaivan arvoista. Paluumatkalla näimme turistimummojen suuntaavan putouksille... Heh heh. Onnea vaan, maasto on todella vaikeakulkuista loppua kohden.

Iltapäivä meni hotellilla päivästä nauttien ja ilman vaihteluja katsellen. Siivoojat kävivät pyörähtämässä. Iltasella kävimme paikallisessa italialaisessa ravintolassa, Il Saporessa. Ruoka oli maukasta ja kohtuuhintaista. Palvelu kohteliasta ja tarjoilijan englanti poikkeuksellisen ymmärrettävää. Jälkiruokajäätelöt nautimme Café Pyxidassa. Samaisesta paikasta saimme elämämme huonoimmat Irish coffeet. Johtuneeko sitten paikallisten erilaisesta kahvimausta vaiko käytetystä ”viskistä”, emme tiedä, muttemme myöskään suosittele. Ostimme läheisestä matkamuistomyymälästä kortit ja postimerkit, jonka jälkeen siirryimme hotellille niitä kirjoittamaan. Matkaan tarttui myös toinen pussi pistaasipähkinöitä, sillä saapumispäivänä hankittu kilo loppui lyhyeen. Minttu kirjoitteli kortteja kunnes käsi puutui.

 

Ennen aamulenkkiä Juho vaihtoi muutaman sanan Virpi-oppaan kanssa. Lenkki suuntautui läheisiin oliivilehtoihin ja paikallisiin maalaismaisemiin. Puoliltapäivin otimme bussin Lefkadaan, koska säät eivät olleet suotuisat rantapäivää ajatellen. Bussimatkat kahdelta (meno-paluu) ainoastaan 4,40e! Saaren pääkaupungissa kiertelimme ja katselimme keskustaa ja kävimme parissa kuppilassa, Café Indigossa (Paha Bailey’s -frappé) ja Il Postassa, istuskelemassa. Poikkesimme myös Internet-kahvilaan, josta lähetimme lomaterveiset sähköisille kavereille. Varttia yli viisi lähti bussi takaisin Nidriin. Kävimme hotellilla vaihtamassa vaatteet, jonka jälkeen haahuilimme Nidrin keskustassa iltaelämää ihmetellen. Päädyimme jälleen syömään hyväksi havaittuun Old Flameen. Maittavan illallisen jälkeen kaupan kautta hotellille, jossa taas vaihteeksi olemme kynttilänvalossa viinipullon ja matkapäiväkirjan kanssa parvekkeella istumassa. Pian olisi tarkoitus käydä vilkaisemassa paikallista euroviisumeininkiä ja yöelämää. Lähdimmekin sitten hotellilta Byblos-baariin, joka oli viihtyisä ja suosittu paikka. Miinusta tosin siitä, että palvelu oli hidasta, drinkit pieniä ja kalliita. Katsoimme euroviisut loppuun, Turkki voitti ja britit eivät saaneet yhtään pistettä ja niinpä tavernan brittiväestö siirtyi hiljaisena baaritiskin kautta pöytiinsä.

 

Tänään on tapahtunut vaikka mitä. Vuokrasimme prätkän ja ajoimme saaren korkeimman huipun luo. Mahtavat maisemat. Tulimme takaisin Nidriin ja kokeilimme riippuliitoa. Se oli upeaa. Söimme juhlallisen illallisen kaupungin kalleimmassa ravintolassa. Mahtava päivä takana!

Ei vaan. Tänään on ollut jo kolmas sadepäivä putkeen, joten lähinnä siestailimme hotellilla. Ylösnousemus tapahtui kolmantena (sade)päivänä myöhään. Katselimme sadetta parvekkeelta yhdistettyä aamupala-lounasta nauttien. Illalla lähdimme liikenteeseen, kävimme Vic’s –nettikuppilassa drinksuilla ja hieman netissä surffailemassa. Juomia maistellessa kirjoitimme kortit, jotka muistimme postittaa vasta hieman myöhemmin. On kallista lähetellä kortteja, sillä reilu 25kpl oli yhteensä 30e. huh. Menimme syömään Festino-pizzeriaan, joka oli ihan kiva paikka, muttei kyllä toista kertaa tarvitse mennä. Pizzat olivat hieman ylimitoitettuja yhden henkilön tarpeeseen nähden. Kaupasta ostimme huomisen ruuan ja viinin, yhteensä 8e (sis. jälkiruuan). Ei paha. Huomiseksi on ilmeisesti luvattu aurinkoista, toivottavasti pitää paikkansa.

 

Aurinko! Minttu kävi aamulenkillä ja postitti samalla kortit. Aamiaisen jälkeen Juho lähti metsästämään sopivaa prätkää vuokrattavaksi. Minttu meni Georgen altaalle nauttimaan auringosta. Ensimmäinen vuokraamo, jossa oli vähänkään sopivannäköisiä ajopelejä, osoittautui myös varsin kohtuuhintaiseksi (85e / viikko) ja lyhyehkön koeajolenkin jälkeen oli nimet jo papereissa. Hetken Juho pörräili lähimaastossa tutustuen mm. pyörän jarrutuskäyttäytymiseen. Kun pyörä oli tullut edes hieman tutummaksi, uskalsi kauniimmankin puoliskon ottaa mukaan matkaan. Ennen kolmea oltiin taas vuokraamolla hakemassa sopivaa kypärää Mintulle ja sellainen löytyikin nopeasti. Sitten olikin aika Mintun hypätä kyytiin. Varsin jännää molemmille, sillä Juho ei ole ennen ajanut kyytiläisen kanssa, eikä Minttu ollut aiemmin istahtanutkaan moottoripyörän päälle. Juho ehdotti, että ajaisimme hotellin luota ylös vuorille päin, Vafkerin suuntaan, missä oli rauhallisia mutkateitä. ”Pikku lenkki” venähti melkein nelituntiseksi reissuksi. Ajoimme saaren halki pikkukylien läpi ja tulimme Lefkaksen länsirannalle. Kävimme Kathisman rannalla ihailemassa kirkkaansinistä vettä ja syömässä jäätelöt. Sieltä lähdimme sitten Agios Nikitaksen kautta Lefkadan ohi kohti Nidriä. Takaisin hotellilla olimme puoli seitsemältä. Aika oli mennyt kuin siivillä. Kävimme suihkussa, jonka jälkeen suunnistimme keskustaan. Kävimme perinteisessä perheravintolassa, Ionionissa syömässä. Kolmen ruokalajin illallinen viineineen kahdelta oli vain 23e. Samoilimme vielä hetken keskustassa, jonka jälkeen siirryimme hotellille yöpuulle. Kiva päivä takana.

 

Aamiainen hotellin parvekkeella ja ennen puoltapäivää olimme jo matkalla kohti Vassilikia. Siellä pidimme pienen paussin ja vedimme jäätelöt nassuun. Sieltä jatkoimme Pondin ja Agios Petroksen kautta pikkuteitä pitkin länsirannikolle. Juho huomasi matkalla Egremniin mukavannäköisen sivutien, johon oli pystytetty sympaattisen näköinen pikkukyltti, jossa vaatimattomasti luki ”Gialos Beach”. Koska olimme muutenkin rannalle menossa, päätimme vilkaista, mihin tie vie. Tie rannalle oli hankala, mutkainen ja jyrkkä, mutta ehdottomasti ajamisen arvoinen. Ranta oli lähestulkoon autio, maisemat ihastuttavia, vesi turkoosia ja aallot sopivan isoja. Minttu esitti uimaan mennessään hetken aikaa tuskin MM-kisoissa hyväksyttäviä akrobaattisia liikkeitä, sillä aallot jyräsivät voimalla pientä uimaan menijää. Aikansa kaatuiltuaan hän kuitenkin pääsi pulikoimaan lainehtivaan Joonianmereen. Juho viihtyi paremmin rantavedessä kahlaillessaan. Jossain vaiheessa lähdimme sitten rannalta kipuamaan takaisin isommille teille ja kohta oli oikealla puolellamme Egremni Beach. Tie sinne näytti sopivalta pieneen seikkailuun, joten sinne siis. Kovin pitkälle emme kuitenkaan päässeet, koska tiet olivat enduropyörällekin todella vaikeassa kunnossa. Käännyimme takaisin isolle tielle ja suuntasimme eturenkaan kohti Porto Katsikia. Kello oli varmaankin kuuden kieppeillä päästessämme perille. Perillä meitä odotti todella kaunis ranta, kertakaikkisen upea. Porto Katsikista jatkoimme vielä kohti Lefkaksen eteläkärkeä, Lefkatasta. Perille asti emme päässeet, mutta näimme sentään niemen kärjen. Reilun kuuden tunnin reissaaminen alkoi tuntua sekä kehossa, että masussa. Alkoi tehdä mieli suihkua ja lämmintä pizzaa.

Paluumatka menikin yhtä käännöstä lukuun ottamatta suunniteltua reittiä. Tämä yksi käännös vain sattui olemaan melko ratkaisevassa paikassa. Noh, tulipahan nähtyä paikallista luontoa, pieniä sorateitä, autiotaloja, hautuumaata, muutama lehmä ja joukko paikallisen laakson asukkaita, jotka näyttivät siltä, etteivät ole aiemmin turistia nähneetkään. Suuri toivonpilkahdus ilmestyi eteemme asfaltin muodossa. Tulimme tienristeykseen, josta päätimme lähteä oikealle. Tie ei paljoa leventynyt, mutta oli siinä sentään pinnoite. Yhtäkkiä olimme taas ihmisten ilmoilla, Vassilikin länsipuolella. Ilta alkoi hämärtyä, mutta onneksi reitti kotiin oli tuttu juttu, kun kahdeksan tuntia aiemmin sen ajoimme. Nidriin päästyämme kävimme vielä kaupassa sekä tilaamassa Dinolta pizzat. Hotellille suihkuun... Ikinä ei ole suihku tuntunut niin hyvältä ja puhdistavalta. Pizzapoika toi pöperömme juuri sopivaan aikaan, joten söimme innolla herkulliset pizzat ja nukahdimme hyvin nopeasti sänkyyn kiipeämisen jälkeen. Rankka päivä takana. zzz...

 

Aamulenkin ja aamiaisen jälkeen lähdimme taas kruisailemaan. Ajoimme Vafkerin kautta korkealla, vajaassa kilometrissä sijaitsevaan Englouvin kylään. Aika kuollut paikka. Tulimme hieman takaisin päin ja ajattelimme käydä katsomassa Assomatin luostaria, jonne tienviitta meidät johdatteli. Luostaria ei näkynyt eikä kuulunut ja tie vain huononi huononemistaan. Sitä vastoin näimme raadolta haisevan kuolleen koiran, ehkä pitbullin. Rotukoira kuitenkin. Tien muuttuessa kokonaan umpeenkasvaneeksi käännyimme takaisin. Pöristelimme pikkuteitä pitkin luoteeseen ohitellen pikkukyliä (Platystoma, Aleksandros ja Lazarata). Pian meri siinsi jälleen edessämme ja huomasimme tulleemme jälleen Nikitaksen rannalle. Tauon paikka. Otimme taas vilvoittavat jäätelöt ja ihailimme kaunista merimaisemaa. Nikitaksesta jatkoimme matkaa Tsoukaladesin läpi kohti Lefkadaa. Kävimme koeajamassa kaupunkia kiertävän pitkän ja suoran pengertien. Nopeusmittari kävi n. 90km/h kohdalla, mikä oli ihan kohtalaista pieneltä enduropiikiltä, jonka kyydissä oli kuitenkin pitkälti toistasataa kiloa kuskia ja matkustajaa. Ilta alkoi jälleen laskeutua hiljentyvän saaren ylle ja niinpä käänsimme katseen ja keulan kohti Nidriä, jonne ajoimme suorinta tietä(heh.) Lefkadasta. Illalla Juho kokkasi hotellilla pastaa, josta tulikin varsin herkullista. Tummat pilvet alkoivat kerääntyä vuorille ja saimmekin nähdä muutaman salaman leiskauksen jyrinän saattelemina. Väsymys vei kuitenkin mehut matkalaisista ja niinpä tuli painuttua pehkuihin sen suurempia ukkosmyrskyjä näkemättä.

 

Aamulla kännykkä piippasi, tekstiviesti kertoi Mintun Heidi-serkun synnyttäneen 56-senttisen, 4795-grammaisen pojan aamukuudelta. Puolenpäivän maissa lähdimme tutustumaan uusiin reitteihin ennen Vlichoa kääntyi tie kohti vuoria ja Alatroun kylää. Huristelimme rauhassa sinnepäin ja tie oli suhteellisen hyväkuntoinen. Kylään päästyämme tulikin pieni mutka matkaan, sillä tie Agios Iliakseen osoittautui varsin huonokuntoiseksi. Juttelimme kuitenkin muutaman paikallisen kanssa ja he olivat sitä mieltä, että meidän prätkämme kyllä suoriutuisi siitä koitoksesta. Minttu sai osakseen kauan kaipaamaansa patikointia kun Juho yritti vedättää ykkösellä moottori huutaen yli 45 asteen kulmassa olevaa kivistä mäkeä ylös. Tie oli paikoin sortunut molemmin puolin ja kohdalle osui myös pienempiä ja suurempia kiviä. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että tie soveltuu erittäin hyvin kaikille, jotka omaavat laina/vuokrapyörän ja hullua seikkailumieltä. Patikoitsijoille pieni vinkki: Älkää turhaan kavutko niin korkealle. Jos kuitenkin aiotte niin tehdä, varautukaa ottamalla lisähappea mukaan ;)

Agios Iliaksesta tie jatkui varsin hyväkuntoisena (verrattuna sitä edeltäneeseen pätkään) ja huristelimme alaspäin kohti Syvrosta. Mutkaisella, henkilöauton levyisellä tiellä vastaan tuli bussi täynnä paikallisia mustapukuisia mummoja. Selvittiin siitäkin. Syvroksessa oli jos jonkinmoista nähtävää. Koukkasimme Kerasiaksen lähteen kautta, jossa pidimme pienen tauon. Lähteen vesi oli kerrassaan mautonta, eli aivan loistavaa vedeksi. Puissa ja pusikoissa lenteli kauniita sinisiipisiä sudenkorentoja. Lähteeltä ajoimme entisen vesimyllyn (Neromylos) ohi ja kävimme vielä katsomassa Karouchan luolaa. Se oli hieman pelottavan näköinen, eikä kovin lähelle edes päässyt, koska maassa kuhisi jotain vihaisia pörriäisiä. Syvroksesta pöristelimme Vassilikiin, jossa pidimme lounastauon. Ajatuksena oli jatkaa rannikkoa pitkin Sivotaan, mutta kelpo karttamme veti meitä jälleen kerran nenästä. Ei sellaista kinttupolkua jaksanut kovinkaan kauaa jaksanut kyntää, joten Agiofilin rannan kohdilla käännyimme takaisin. Vassiliki-Lefkada –tieltä poikkesimme pariin otteeseen, ensin Kontarainan kylän kohdalta jonnekin, mikä loppuvaiheeksi osoittautui pahemmanlaatuiseksi pöpeliköksi ja myöhemmin kohti Evghiroksen kylää. Ajoimme kylän läpi mutkittelevaa tietä kohti Evghiroksen rantaa. Tie oli ihanaa, hyväkuntoista vuoristotietä, joka vietti melko jyrkästi alaspäin. Jarrut olivat ahkerassa käytössä. Rannalla pidimme pienen tauon ja kahlailimme vedessä. Koko päivän umpinaisissa kengissä muhineet jalat pitivät siitä kovasti. Auringon alkaessa pikkuhiljaa laskea lähdimme suosiolla ajamaan kohti Nidriä. Matkalla kotiinpäin taivas tummui uhkaavasti. Minttu oli siitä autuaan tietämätön vaivuttuaan uneen moottoripyörän tasaisen papatuksen ja lievän keinumisen seurauksena. Vesisateelta kuitenkin vältyttiin ja pian olimmekin jo hotellilla. Suihkun kautta Old Flameen syömään. Yön pimeydessä, vaatekaapin perimmäisessä nurkkauksessa oli tällä välin tapahtunut jotain perin katalaa. Mintun mustan paidan hihaan oli hiipinyt Ällö-ötökkä, joka pahaa-aavistamattoman pukijan käsivartta haukkasi hihan sisältä. Nopea oli Ällö-ötökän loppu kuitenkin tämän jälkeen, kun Minttu kivusta havahtuneena läimäytti Ällö-ötökän hihasta lattialle ja esitteli tälle steppaustaitojaan. Tämän välikohtauksen jälkeen pääsi urhea pariskuntamme syömään maittavaa ateriaa. (Lukijoille tiedoksi: Ällö-ötökkä oli läpikuultava, n. 4cm pitkä, monijalkainen ja pistävä.) Hotellilla takaisin väsyneinä jo klo 23 tienoilla.

 

Aamulla emme jaksaneet käydä kaupassa, joten söimme vain kevyen aamupalan. Sen jälkeen oli tarkoitus lähteä suorinta tietä saaren toiselle puolelle rantapäivää viettämään. Kohteena oli Kathisma beach. Saaren sisäosien vuoristoteiden läpi ”oikaistuamme” ja Vaarallisen Käärmeen ohi ajettuamme saavuimme kohtuullisen ajan kuluttua määränpäähämme, jossa oli sattumoisin samaan aikaan bussilastillinen suomalaisia seuramatkailijoita. Virpi-opas bongasi meidät rannalta ja tuli tervehtimään. Köllimme auringossa, uimme ja snorklailimme. Leppoisaa siestailua siis. Lähdimme jonkin ajan kuluttua Copla-baarin kautta jatkamaan matkaa kohti etelää. Mutkittelimme Exhantian, Manasin ja Nikoliksen ynnä muiden pikkukylien ja –teiden kautta Lefkada-Vassiliki –tielle. Sieltä jatkoimme yhä etelämmäs ja kävimme tsekkaamassa Sivotanlahden. Matkaohjelmaa lainataksemme tämä ”vuonomainen puokama” jäi aika kauas kuvaillusta. Nätti paikka kuitenkin, mutta vesi ei varmastikaan kovin tehokkaasti puokamassa vaihdu. :) Sivotasta kotimatkalle Nidriin. Matkalle osui taas käärme, viisaampaa sorttia tosin, luikerteli säikähtäneenä pakoon. Minttu uinahti jälleen ja Juho kiihdytti hieman vauhtia isommalla tiellä ollessaan. Pian saavuimme kotiin ja suihku osoitti taas erinomaisuutensa hyvänolon tuottajana. Illallisen söimme hotellilla: Kreikkalaista salaattia, leipää, tsatsikia, valkosipulijuustoleipää ja pizzaa. Nyt istumme väliaikaisen kotimme parvekkeella nauttimassa paikallisia limuviinoja, joita ei Suomesta saa. Saapa nähdä, tuleeko lähdettyä vielä kaupungille.

 

Eilisilta venähti tuonne klo 02 kieppeille, joten aamu alkoi rauhallisesti. Minttu kävi aamupalaostoksilla ja puolenpäivän aikaan saimme sitten hieman vatsantäytettä. Lepohetken jälkeen pöristelimme Mikros Gialoksen rannalle ja otimme siellä melkein koko päivän aurinkoa. Juhokin on innostunut Althaluksesta, sitä siis myös luimme. Rannalta ajoimme kohti Nidriä, matkalla koukkasimme Vlichon niemen kautta. Eipä siellä ollut juuri muuta kuin pari leirintäaluetta ja paljon saksalaisia. Sehr schön. Hotellilla suihku ym. virkistäytymistä Macedonian Tsantalia siemaillen. Sen jälkeen olisi tarkoitus lähteä keskustaan syömään ja kauppoja kiertelemään. Ai mitä eilen illalla tapahtui, kun niin pitkään venähti? Limuviinojen litkimisen jälkeen lähdimme Vic’sin kuppilaan drinksuille ja netistä katsomaan Nasan raportin kohdalle sattuvasta auringonpimennyksestä ja säästä. Kliimaksi oli hyvin varhain aamulla ja päätimmekin mennä parvekkeelle sitä töllistelemään, mikäli sattuisimme olemaan hereillä silloin. Vic’sin kapakka oli ihan ylösalaisin, kun puolensataa humalaista brittiä osallistui jokaperjantaiseen tietovisaan. Sekasorrosta huolimatta reissu oli ihan kannattava, sillä netin käyttö oli ilmaista ja Vicin vaimo Carol, joka oli hieman tuiterissa itsekin, valmisti meille ronskilla kädellä mitoitetut drinkit. Nekään eivät kalliiksi tulleet, sillä talon väki oli sen verran hövelillä tuulella. Sieltä lähdimme katsastamaan Mythos-baaria, joka osoittautui oikein tunnelmalliseksi paikaksi meren rannan tuntumassa. Mythos-olut ei ollut mikään erityisen suuri nautinto maistuessaan jokseenkin, muttei kuitenkaan täysin samalta kuin Lapin Kulta. Hyttyset söivät terassilla. Kävimme hakemassa katukeittiöstä krepit ja painuimme hotellille.

 

Juho oli tänään enemmän elävien kirjoissa kuin Minttu ja ajeli siten joskus kahden maissa 300m keskustaan hakemaan Mintulle olonkohennuslääkettä (suklaatia, florentineja, limua, Mars-juomaa, SuperMegaCookieita ja kaikkea muutakin, mikä voisi huonoa oloa lievittää.) Sillä aikaa Minttu siestaili hotellilla lakanoiden välissä. Iltaa kohti alkoi elämä kuitenkin voittaa, sillä Juhon tuomat lääkkeet ja ääneen luettu Althalus olivat tehneet tehtävänsä. Ennen seitsemää lähdettiin vielä hieman ajelemaan, prätkä kun on tänään vikaa päivää vuokralla. Kävimme mantereen puolella Peratian kylässä ja siitä vielä hieman eteenpäin, kohti Plagiaa. Käännyimme kuitenkin takaisinpäin kun aurinko alkoi jokailtaisen taipaleensa horisontin alapuolelle. Peratien tiellä Minttu näki Söötin Kilpikonnan. Harmi, ettei tajunnut kuvaa ottaa. Huristelimme Santa Mavran linnoituksen ohi takaisin Nidriin, jossa olimme ennen puolta yhdeksää. Kävimme hakemassa kreikkalaista salaattia ja pizzat Dinolta. Illallinen siis jälleen hotellilla, hyvää oli. Rauhallinen ilta tulossa.

Eilen lähdimme sitten tosiaan hotellilta Ionioniin syömään ja aikamme siellä istuttuamme siirryimme Byblokseen yksille. Sieltä Mimikokseen toisille, josta Tropicana clubille kolmansille. Kävi ilmi, että clubin ovat perustaneet kuusi ruotsalaista nuorta kokeilumielessä täksi kesäksi ja niinpä loppuilta vierähtikin siellä ruotsia turisten. Pitihän sitä nyt rahallisesti tukea rohkeita yrittäjiä. ;) Aamun olosta päätellen sisäiset hyväntekijämme taisivat innostua hieman liikaa.

 

Kauppaan ja vuokraamolle suuntautuivat Juhon katkerat viimeiset metrit jo omalta tuntuneella vuokraprätkällä. Reilu 600 kilometriä tuli ajettua viikon aikana. Aamiaisen jälkeen menimme Georgen altaalle, jossa päivä vierähti auringonoton, uimisen, lounaan ja Althaluksen merkeissä. Illalla Il Saporeen syömään, jonka jälkeen tuliaisostoksille. Ilta meni lähinnä pakatessa.

 

Herätys 8:30. Aamulla viimeiset pakkailut, siivoamiset ja aamupalan syömiset. Aurinkomatkojen bussi haki meidät hotellilta puoli yhdentoista maissa ja Prevezan lentokentällä olimme tuntia myöhemmin. Lähtöselvitys sujui hyvin, mutta hitaasti. Lentokone oli hieman myöhässä, sillä se ei ollut päässyt lähtemään aikataulun mukaisesti Suomesta. Lentomatka meni mukavasti ja 17:30 Suomen aikaa olimme perillä.